CRP (P-CRP)

• Viitearvo «Viitearvojen tulkinta»
  • Alle 3 mg/l (milligrammaa litrassa)
  • Pikatesti P-CRP-0:n normaali tulos ilmoitetaan yleensä alle 10

CRP on lyhenne termistä C-reaktiivinen proteiini. CRP on maksasolujen tuottama valkuaisaine, jonka määrä suurenee huomattavasti monenlaisissa tulehduksissa ja kudosvaurioissa, kuten sydäninfarktissa. CRP:n määrä kasvaa jo 6–12 tunnissa tulehduksen alusta, mikä tekee sen käyttökelpoiseksi tulehduskokeeksi.

Flunssa  voidaan yleensä todeta pelkkien oireiden perusteella. Pelkän lääkärin tai hoitajan vastaanotolla suorittaman tutkimuksen perusteella ei välttämättä aina pystytä erottamaan, aiheuttaako taudin virus vai bakteeri, jolloin CRP:n määrityksestä on hyötyä. CRP-arvo suurenee herkästi bakteerien aiheuttamissa tulehduksissa, mutta virustaudeissa vain vähän, korkeintaan muutamaan kymmeneen. CRP suurenee bakteeri-infektioissa usein arvoon 100 tai yli. Suurimmat arvot todetaan verenmyrkytyksissä eli tiloissa, joissa bakteeria löytyy verestä. Virustulehduksia ei yleensä tarvitse hoitaa lääkkeillä, mutta suuressa osassa bakteeritulehduksia antibioottihoito on hyödyllistä.

CRP on käyttökelpoinen myös bakteeritulehduksen antibioottihoidon tehon mittarina. Kun arvo lähtee pienenemään, tiedetään, että lääkitys tehoaa. Potilaan voinnin koheneminen on kuitenkin tärkein mittari.

Valitettavasti CRP ei ole kaikissa tilanteissa käyttökelpoinen bakteeri- ja virustulehdusten erottajana. Tällaisia ovat mm. pienelle alueelle rajoittuneet tulehdukset, kuten välikorvan tulehdus ja virtsarakon tulehdus. Laskon tapaan CRP-arvo voi hieman suurentua monissa epämääräisissä tilanteissa ilman, että kyseessä on hoitoa vaativa sairaus.

Lähde Terveyskirjasto, Seija Eskelinen 2016