Leukosyytit (B-Leuk)

• Viitearvo «Viitearvojen tulkinta»
  • 3.4–8.2 E9/l

Valkosolujen eli leukosyyttien tehtävä on ennen kaikkea erilaisten tulehdusten torjunta. Etenkin bakteeritulehduksissa elimistö lisää valkosolujen tuotantoa, jolloin veren valkosolumäärä suurenee. Suurentunutta valkosolujen määrää nimitetään leukosytoosiksi. Luku saattaa melko helposti nousta tasolle 20–30. Hieman koholla olevat arvot ovat yleisiä. Raskaus, fyysinen tai psyykkinen rasitus, ateriointi, tupakointi tai tablettikortisonikuuri voivat nostaa arvoja lievästi. Monissa leukemiatyypeissä valkosolujen määrä suurenee selkeästi.

On myös tiloja, joissa valkosolujen määrä pienenee. Pienentynyttä valkosolujen määrää nimitetään leukopeniaksi. Joissakin virustaudeissa määrä on alle viitearvojen. Harvinaisissa luuytimen sairauksissa valkosolujen määrä saattaa olla hyvin pieni. Monet syövän hoidossa käytetyt solunsalpaajat (sytostaatit) vähentävät väliaikaisesti valkosolujen määrää.

fB-Leuk-tutkimus ilmoittaa valkosolujen kokonaismäärän. Valkosoluja on monta eri lajia. Silloin, kun valkosolujen määrä on selvästi suurentunut, on yleensä aiheellista selvittää, mitkä valkosolulajit ovat lisääntyneet tai vähentyneet. Tällöin tehdään valkosolujen erittelylaskenta (B-Diffi). Diffi ei kuulu perusverenkuvaan (PVK), vaan se täytyy pyytää erikseen.

Diffissä ilmoitetaan seuraavien valkosolujen suhteelliset määrät: neutrofiilit sauvatumaiset, neutrofiilit liuskatumaiset, eosinofiilit, basofiilit, lymfosyytit ja monosyytit. Normaalisti veressä on eniten liuskatumaisia neutrofiilejä (40–75 % kaikista valkosoluista) ja lymfosyyttejä (15–45 %).

Lähde: Terveyskirjasto Seija Eskelinen 2016